Suorittamisen määrästä ja laadusta tulee helposti monelle oman ihmisarvon mittari. Muut ympärillä näyttävät jaksavan loputtomasti ja he menevät ihanalla draivilla elämässä eteenpäin. Omaksumme tämän normaaliksi tavaksi toimia ja yritämme mukautua tähän läsimaalaiseen ajattelutapaan. Päädymme kilpailemaan sekä itseämme, että koko maailmaa vastaan kisassa, jossa on liikkuva maali. Päädymme helposti myös sarja-innostumisen kierteeseen, koska elämällä on niin paljon mahdollisuuksia annettavana.

Pyrkiessämme miellyttämään muita, kelpaamaan itsellemme tai tavoitellessamme täydellisyyttä, osa meistä päätyy puskemaan jopa vuosia jatkuvasti yli kehomme sietokyvyn. Seurauksena on pitkäaikainen ja kumuloituva hermoston ylivirittyneisyys. Lupa lepoon tulee vasta sairastumisten tai loppuunpalamisten kautta. Jos lepoa sallii itselleen silloinkaan.

Kun katsot rehellisesti ympärillesi, ehkä huomaat, että kaikki tätä toimintamallia toistavat ihmistyypit ovat täysin samassa liemessä. Kukaan heistä ei enää jaksaisi ja hekin haluaisivat tasaisin väliajoin paeta vuorille. Olet ehkä myös huomannut, että tämä samainen ihmistyyppi pyörittää samaa kaavaa ympäri uudelleen ja uudelleen. Kutsun tätä Burnout - pyöräksi, jossa toivutaan ja kiihdytetään vuorotellen sen hetken olosuhteista riippuen - ilman kykyä tai ymmärrystä muuttaa juurisyitä.

Tässä perinteisiä yliviritystilan oireita:

• Hämmästyttävän korkea suorituskyky

• Vaikea hidastaa tai olla tekemättä mitään

• Mieli on levoton ja ajatus laukkaa

• Uniongelmat (nukahtamisongelmat tai heräily)

• Ahdistuskohtaukset ja kaikkivoipa olo poikkoilevat edestakaisin

• Tunne, että mikään ei riitä ja elämässä on kokoajan liikkuva maali

• Korkeat sykkeet ja ylivirittynyt olo kehossa

• Tarve liikkua ja tehdä jatkuvasti, mutta sen jälkeen olo on todella väsynyt

Korkealla suoritustasolla tottuneen ihmisen reagointi ylikuormitukseen on usein ulospäin huomaamatonta, vaikka hän kokisi hyvin voimakasta hermoston ylikuormittumisesta johtuvaa fyysistä epämukavuutta tai tunnekuohuja. Hän on tottunut selviytymään. Hermojärjestelmän herkkyys ilmenee sen sijaan kehollisesti kohoavina stressihormonitasoina (adrenaliini, noradrenaliini, kortisoli), joka näkyy moninaisina kehollisina oireina (joita usein hoidetaan lääkkeillä, jotta jaksettaisiin edelleen jatkaa samaa elämäntyyliä). Keho toimii kroonisesti sympaattisen hermoston (kehon kaasu) varassa. Ennemmin tai myöhemmin tämä korttitalo kaatuu ja edessä on joko krooninen sairastuminen tai lamaantuneisuus eli burnout (kehon jarru eli parasympaattinen hermosto vie alivireeseen).

Tällöin ihminen voi kokea seuraavia oireita:

• Huimaus

• Voimakas uupumus

• Sisäinen tärinä ja viluisuus

• Itkuherkkyys

• Yleinen reaktiivisuus

• Huono itsetunto ja ilottomuus

• Lamaantuneisuus

• Pahoinvointi ja suolistovaivat

• Rytmihäiriöt

• Päänsäryt

• Aivosumu, epätodellinen olo

• Keskittymisvaikeudet, muistivaikeudet

• Loppumaton ajatusten myllerrys (ylianalysointi, kauhuskenaariot, pelko, toivottomuus, masentuneisuus...)

• Univaikeudet

• Ahdistuneisuuskohtaukset, paniikkikohtaukset, sosiaalinen eristäytyminen

Tätä tilaa hoidetaan usein pitkillä sairaslomilla, lääkkeillä ja erilaisilla mielen terapiamuodoilla. Puuttuva palanen länsimaalaisessa lääketieteeessä mielestäni on hermoston hoitaminen, joka ohjaa kaikkea meidän toimintaamme - ihan jokaista. Sitä "hoidetaan" kyllä lääkityksellä, mikä usein tarkoittaa kehon arvokkaiden viestien sammuttamista ja turruttamista. Itse hermostosairauttani hoitaneena ja burnout:ista toipuneena näen tämän hyvinkin ongelmallisena lähestymistapana. Oman toipumistarinani avaintekijä on ollut nimenomaan kehollisuus, hermostonsäätely ja sisäisen muutoksen tekeminen, jotta sama pyörä ei lähde pyörimään loputtomasti - siksi hengitys - syvästi. Jos haluat kuulla aiheesta lisää, tule mukaan koulutukseen.